Kelloseppä pitää pintansa
Kelloseppä on henkilö, jonka työnkuvaan kuuluu kellojen korjaaminen ja rakentaminen. ”Kellolla” tarkoitetaan lähinnä tasku- ja rannekelloja, sillä seinäkellot valmistetaan nykyään melkein yksinomaan tehtaissa. Mikään ei kuitenkaan estä kelloseppää korjaamasta seinäkelloasi, mikäli hänellä on siitä kokemusta ja sinä nimenomaan haluat korjata kellon.
Kelloseppä on ennen kaikkea käsityöläinen. Se tarkoittaa sitä, että hän on opiskellut nimenomaan tähän työhön. Opiskelu on voinut olla virallista eli koulun penkillä tapahtuvaa tai sitten työn kautta opittua. Töitä tehdään kuitenkin käsin eikä automaatiolle juuri ole sijaa tämän prosessin aikana.
Miten kellosepäksi pääsee?
Suomessa vain Kelloseppäkoulu antaa alan opetusta ja myöntää tutkintoja. Koulu sijaitsee Espoon Leppävaarassa ja on yksityinen ammattikoulu, jonka toiminnasta vastaa Kelloseppätaidon Edistämissäätiö. Ja vaikka oppilaitos onkin yksityinen, sen toimintaa valvoo Opetushallitus.
Vuosittain sisään otetaan 30 uutta opiskelijaa jotka erikoistuvat joko kellosepiksi tai mikromekaanikoiksi. Mikromekaanikolla tarkoitetaan erityisen pienten laitteiden korjaukseen erikoistunutta henkilö, joka kellojen sijaan työskentelee useimmiten teollisuusalalla. Hakuvaiheessa tulee muistaa, ettei Kelloseppäkoulu ole mukana yhteishaussa, joten hakijan on oltava yhteyksissä suoraan kouluun.
Koulutus kestää laskennallisesti kolme vuotta ja on laajuudeltaan 180 osp. Tämän jälkeen henkilö on valmistunut erikoistumishaarasta riippuen joko kellosepäksi tai mikromekaanikoksi. Varsinkin kellosepistä moni jatkaa opintojaan vielä valmistumisen jälkeen ulkomailla. Kelloseppäkoulu tekee läheistä yhteistyötä sveitsiläisen WOSTEP-instituutin kanssa. Se on Kelloseppäkoulun tavoin paikallisten kelloammattilaisten omistama laitos ja tarjoaa paljon ammattitaitoa syventäviä kursseja.
Kuka kelloseppää tarvitsee?
Lyhyt vastaus: moni. Vaikka kelloseppien väitetään olevan katoava ammattikunta, on itse asiassa todennäköisempää olettaa, että kelloseppiä tarvitaan tulevaisuudessa hieman enemmänkin kuin nykyään.
Monia on alkanut huolestuttaa tavaroiden lyhyt käyttöikä ja ns. kertakäyttökulttuuri, jossa ostamme heikkolaatuista tavaraa halvalla ja joudumme heittämään sen varsin pian pois. Kelloja on perinteisesti pidetty kestävyyden symbolina, jotka kirjaimellisesti kestävät aikaa. Onkin siis loogista olettaa, että ihmiset haluavat investoida juurikin tällaiseen esineeseen. Hyvä kello kestää läpi elämän ja periytyy parhaimmassa tapauksessa vielä parille seuraavallekin sukupolvelle.
Käsityöläisten ammatin arvostus ei ole paljoa esillä Suomessa, mutta käsityötä arvostetaan maassamme edelleen. Monet sitoutuvat vuosiksi saman kellosepän tarjoamiin palveluihin ihan vain siitä syystä, että tämä on takuulla osaava ammattilainen ja kirjaimellisesti oman onnensa seppä. Mutta vaikka kelloseppä onkin käsityöläinen, on vaikkapa ipad oivallinen apuväline työn suunnitteluvaiheessa. Näin ollen ala on edelleen elinvoimainen ja hyödyntää uuden toimintaympäristön tarjoamia mahdollisuuksia.
Mikromekaanikoille löytyy varmasti myös töitä, sillä laitteiden käydessä yhä pienemmiksi, niiden huoltoon tarvitaan mikromekaanikon tarkat silmät ja vakaat kädet. Kelloseppien tavoin myös mikromekaanikko voi toimia yksityisyrittäjänä. Nämä tosin päätyvät useimmiten myymään osaamistaan toisille yrityksille alihankintana.
Oli sitten mikromekaanikko tai kelloseppä, moni Kelloseppäkoulun kasvatti päätyy alan yrittäjiksi. Mediassa nostetaan jatkuvasti esiin tarve saada Suomeen lisää yrittäjiä, ja erikoistuneet käsityöläiset ovatkin yksi yrittäjähenkisimmistä ammattikunnista. Kaikki eivät välttämättä työllistä itsensä lisäksi ketään muuta, mutta yrittäjänä he joka tapauksessa vilkastuttavat paikallista talousaluetta ja maksavat siitä veroja yhteiseen kassaan.
Yhteiskunta, teollisuus ja sinäkin siis tarvitsette kelloseppiä. Yksilölle se vain näyttäytyy harvemmin: nimittäin siinä tilanteessa, missä kello on rikki. Ja tämän välttämiseenhän jokainen kelloseppä pyrkiikin. Ammatti ei välttämättä näy kovin hyvin, mutta sen jäljet kiirivät pitkälle.