Lukio-opinnot
Lukiokoulutukselle tyypillistä on sen välineellisyys. Tavoitteena on, että lukiosta ansaitun ylioppilastutkinnon avulla opinnot jatkuvat yliopistossa. Monelle lukio valintana ammatillisten opintojen sijasta on ottaa lisäaikaa oman ammatinvalinnan pohtimiseen, mutta toisaalta joillekin paikka yliopistossa lukion jälkeen näyttäytyy jo lukion valinnan ajankohtana selkeänä jatkosuunnitelmana. Lukio onkin siitä hyvä vaihtoehto, että se tarjoaa kattavan kirjon tietoa erilaisista aiheista, toisin sanoen on tarkoitukseltaan yleissivistävä.
Lukio-opinnot koostuvat yhteensä vähintään 75:stä opintoviikon mittaisesta suorituksesta. Peruskouluun verrattuna merkittävä eroavaisuus on opintojen kurssimuotoisuus, kuten yliopistossakin. Perinteisten kurssien ohella moni lukio tarjoaa mahdollisuuden ansaita opintoviikkoja sellaisista vapaa-ajan toimista, kuten ajokortin hankkimisesta, tutoroinnista tai jossakin harrastuksessa aktiivisena toimimisesta. Taideaineisiin, liikuntaan tai reaaliaineisiin painottuneet lukiot taas tarjoavat omatoimisesti valikoiman erikoiskursseja, joita ei muilla lukioilla ole valikoimassaan. Esimerkiksi taidelukiossa voi päästä kokeilemaan keramiikkaa, kirjansidontaa tai öljyvärimaalausta, ja näistä kursseista
opiskelija ansaitsee samalla tavalla opintopisteitä tai -viikkoja kuten perinteisemmistäkin aineista. Lukio-opinnoista voikin lopulta muovata hyvinkin itsensä näköisen ja monipuolisen, jos vain muistaa hyödyntää oppilaitosten tarjoamia joustoja.
Ylioppilastutkinto on todistus lukion koko oppimäärän suorittamisesta, ja sen avulla on mahdollista hakea yliopistoon. Ylioppilastutkinto koostuu eri tasoisista matematiikan, kielten ja reaaliaineiden kokeista, joiden valintaa ohjaa paljolti oppilaan mielenkiinto. Mikäli oppilas mielii myöhemmin yliopistoon, on jo tässä vaiheessa hyvä käyttää aikaa kokeiden valintaan 
strategisessa mielessä. Esimerkiksi lääketieteelliseen koulutukseen pyrkivän kannattaa valita kokeikseen matematiikan, kemian ja biologian kokeet ja lisäksi pyrkiä saamaan kaikista paras arvosana, laudatur, näistä kaikista. Se, miten paljon ylioppilastutkinnon arvosanat vaikuttavat yliopistoon tai ammattikorkeakouluun pääsemiseen, on hyvin paljon alasta kiinni, ja voi olla, että ylioppilastutkinnon suorittaminen itsessään riittää omien tulevaisuudensuunnitelmien toteuttamiseen, eikä arvosanoilla lopulta ole painoarvoa. Toisaalta esimerkiksi vuoden 2018 alussa kauppakorkeakoulun opiskelijavalintaa muutettiin niin, että pelkän ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella valittavien kiintiötä nostettiin 20 prosentista 60 prosenttiin. Samalla kun yliopiston valintakokeiden merkitys vähenee, korostuukin siis ylioppilastutkinnon sisältö, mikä ohjaa lukio-opintojen entistä tarkempaan suunnitteluun heti opiskelun alkuvaiheessa.
Vuonna 2016 yliopistotutkinto on alettu suorittaa osittain sähköisesti. Tämä onkin yksi suurimmista mullistuksista lukio-opintojen ja ylioppilastutkinnon rakenteessa pitkään aikaan. Siinä missä jotkut näkevät digitalisoitumisen uhkana, perustelevat uudistuksen kannattajat kantaansa ajanmukaisuudella ja etenkin sillä, että tietokoneet kirjoitus- ja tiedonhakuvälineinä ovat jo arjessa ja työelämässä syrjäyttäneet perinteisen paperimuotoisen kirjoittamisen ja tiedonhaun. Aiheesta on käyty paljon keskustelua mediassa, mutta lopulta vain pitkän aikavälin seuraamuksia tarkastelemalla voidaan varmuudella sanoa, onko muutoksesta enemmän haittaa kuin hyötyä. Suurin osa lukiolaisista on kuitenkin tottunut jo vapaa-ajallaan teknologian hyödyntämiseen ja työelämässä teknologian asema on sitäkin vahvempi, joten sähköisen kokeen tarjoaminen on varsin perusteltua.