Mitä peruskoulun jälkeen?
Koulunkäynti on Suomessa jokaisen oikeus ja velvollisuus. Moni pohtii kuitenkin ylä-asteen päätyttyä, mihin suunnata seuraavaksi. Yleistä on valita jokin toisen asteen koulutus, tyypillisesti lukio tai ammatillinen oppilaitos. Tätä valintaa ohjaa luonnollisesti yksilön omat taipumukset ja mielenkiinnon kohteet: siinä missä toinen on lukijatyyppiä ja omaksuu tietoa lukemalla helposti, on toinen käsillä tekijä ja nauttii siitä, kun oman työn jälki on selvästi nähtävissä. Mitä kukin sitten oppivelvollisuuden päätyttyä valitsee, on lopulta yksilön omista preferensseistä ja vahvuuksista kiinni. Jos kokee vahvuuksikseen sekä kädentaidot että lukemisen, on tarjolla myös lukuisia yhdistelmäopintoja, jotka antavat sekä yliopistokelpoisuuden että valmistavat ammattiin. Yhdistelmäopinnot sopivatkin vaihtoehtona sellaiselle, joka haluaa pitää kaikki ovet avoinna.
Peruskoulun ja oppivelvollisuuden päättymisen jälkeinen valinnan teko voi olla nuorelle hyvin haasteellista aikaa. Toisinaan nuorella ei ole käsitystä omasta tulevaisuuden unelma-ammatistaan ja hän onkin altis erilaisille vaikutteille ja ympäristölle. Pelkkä omien vanhempien urapolkuun tutustuminen voi auttaa hahmottamaan koulutusta ja työelämää yhtenäisenä kokonaisuutena, joka ei aina etene suoraviivaisesti: yllättävän moni ei päädy työskentelemään sillä al
alla, jolle aikoinaan kouluttautui. Globalisaation ja teknologian nopean kehityksen myötä työnimikkeet ja koulutustarve muuttuvat jatkuvasti ja kasvavalla vauhdilla, joten koulutuksen ja työelämän täydellinen kohtaaminen tuskin parantuu tulevaisuudessa. Koska tulevaisuuteen on vaikea varautua, on pääasia tehdä valinta ylipäänsä ja suuntautua koulutuksen avulla sille alalle, jolle omat sisäiset ajurit ohjaavat. Loppujen lopuksi jo ammattiin valmistuneille tai työelämässä pidempään toimineille löytyy loputtomasti vaihtoehtoja jatkokouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen. Ei sekään nykypäivänä harvinaista ole, että omaa yhden jos toisenkin pätevyyden ja opiskelee myöhemmin itsensä täysin toisenlaiselle alalle, kuin mille aluksi suuntautui.
Yleisesti ottaen Suomessa koulutustaso on noussut viime vuosina, ja esimerkiksi
Tilastokeskuksen mukaan valtaosa, 85 prosenttia, valitsee lopulta jonkin toisen asteen oppilaitoksen. Koska toisen asteen koulutus on tilastojen valossa enemmän standardi kuin poikkeus, onkin tärkeää miettiä toisen asteen koulutusta pidemmälle ja pohtia omaa suuntautumista tulevaisuuden työelämän näkökulmasta. Erilaisilla ammatinvalintatesteillä ja keskustelemalla ammattilaisten, kuten opinto-ohjaajien kanssa, on mahdollista hahmotella omaa pitkän tähtä
imen tulevaisuutta jo varhaisessa vaiheessa. Vaikka kouluttautumista ohjaakin usein oma mielenkiinto, on hyvä muistaa, että työelämä on vastassa ennen pitkää ja kouluttautumalla tulisikin nimenomaan valmistautua työelämään. Siksi omien mielenkiinnon kohteiden ohella kannattaakin miettiä, miten tästä mielenkiinnon kohteesta saa parhaiten hankittua itselleen elannon vai onko se ylipäänsä mahdollista. Tulevaisuuden suunnittelun tulisikin ohjautua opiskelutaipaleen tuolle puolen, työelämään. Monet nuoria erityisesti kiinnostavat alat, kuten media-ala tai vaikkapa taideala, työllistää varsin pienen joukon samaan aikaan kun alalle kouluttautuu sankoin joukoin nuoria. Tällainen epäsuhta johtaa vastavalmistuneiden turhautumiseen ja toisaalta uudelleenkouluttautumiseen. Siksi ennen koulutuksen valintaa on hyvä tutustua alaan tilastojen valossa ja tekemällä hiukan taustatutkimusta. Omaehtoisen tutkimuksen avulla voi jo ennen päätöksen tekemistä varmistaa, että ala todella vastaa omia odotuksia. Tilastoista taas voi selvittää, miten alalla työllistyneet tienaavat ja millainen tasapaino työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan välillä vallitsee. Toisaalta työvoiman tarve muuttuu sellaisella vauhdilla, että tämän päivän työelämätarvetta kuvaavista tilastoista on vaikea päätellä suorastaan mitään seuraavien vuosien tilanteesta.