Oppisopimus
Oppisopimuksella tarkoitetaan työelämälähtöistä opiskelua. Oppisopimus johtaa aina tiettyyn ammattiin ja tyypillisimmässä muodossaan se onkin hyvä tapa kouluttautua tietylle kädentaitoja vaativalle alalle. Esimerkiksi kellosepän tai lasinpuhaltajan voi hyvin mieltää ammatiksi, joka on järkevintä opetella tekemällä ja taitoja hiomalla varsinaisen kirjasta lukemisen tai määrätyn kurssikokonaisuuden suorittamisen sijaan. Myös merkonomi, lähihoitaja ja kiinteistöpalvelujen perustutkinto ovat oppisopimuksella suoritettavia. Vaihtoehtoja on siis laajalti, ja nuoria kannustetaankin omatoimisesti hankkimaan itselleen oppisopimuspaikka. Paikan hankinta muistuttaa paljon työnhakua, sillä koko oppisopimuksen ajalta oppilas saa lain mukaan palkkaa, toimiihan hän varsinaisessa ammatissa jo opiskeluaikanaan.
Oppisopimus edellyttää varsinaista alalla työskentelyä noin kolmen vuoden ajan. Virallisesti opinn
oille on määritetty osaamispisteistä koostuva kokonaiskesto, mutta oppisopimuksen luonteen vuoksi on ymmärrettävää, että edistymisen osaamispisteinä mittaaminen voi olla varsin hankalaa. Erityistä oppisopimukselle on, että sen voi suorittaa myös näyttötutkintona eli ilman opiskelua. Näyttötutkinto sopiikin erinomaisesti nuorelle, jolla on jo valmiudet toimia kyseisessä ammatissa, olettaen, että on harrastuksen tai omatoimisen opettelun avulla harjaantunut tietyn alan ammattilaiseksi. Oppisopimuksen suorittaminen näyttötutkintona onkin Suomessa merkittävästi yleisempi tapa.
Työelämää ajatellen oppisopimus on mainio tapa päästä heti kiinni vakituiseen työhön. Toisaalta oppisopimuksella ansaitun tutkinnon avulla on myös mahdollista hakea myöhemmin esimerkiksi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, mikä tekee oppisopimuksesta varsin houkuttelevan vaihtoehdon: pitäähän se kaikki mahdollisuudet avoinna samalla, kun yksi ammatti löytyy jo.