Suomen koulutus huokealla tasolla
Suomea pidetään yhä kouluttautumisen kultaisena maana – ja syystäkin. Sen lisäksi, että maamme on pitänyt paikkansa eri maiden välisten vertailujen yhtenä kärkimaista, Suomessa kouluttautuminen vetää vertoja useimmille maille myös muista näkökulmista katsottuna. Suomessa koulutus on hyvin edullista, ja koulutusta on tarjolla usealla eri asteella ja eri opintomuotoina. Pienessä maassamme on jopa 14 yliopistoa, jotka sijoittuvat etelästä pohjoiseen, kymmeneen eri kaupunkiin. Korkeakouluja Suomesta löytyy opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnoimina 23, ja näiden lisäksi korkeakouluopetusta tarjoaa sisäministeriön hallinnon alla toimiva Poliisikorkeakoulu sekä Ahvenanmaalla Högskolan på Åland. Lisäksi eri ammatinalojen toisen asteen koulutuksia on tarjolla hyvin laajasti koko maassa.
Koulutus käynnistyy jo ennen oppivelvollisuuden alkamista
Suomen koulutusjärjestelmä käynnistyy varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta, joista jälkimmäinen tuli velvoittavaksi elokuussa 2015. Varhaiskasvatusta voidaan tarjota päivähoidossa tai
kerho- ja leikkitoimintana. Päivähoito ja useat kerhotoiminnat ovat maksullisia. Sen sijaan esiopetus, joka edeltää perusopetusta, on maksuton. Kunnilla on velvollisuus järjestää esiopetus kaikille 6-vuotiaille, jotka perustuslaki velvoittaa osallistumaan oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna joko esiopetukseen tai muuhun toimintaan, joka vastaa esiopetusten tavoitteita.
Kunta on velvollinen myös järjestämään perusopetusta alueensa oppivelvollisille. Oppivelvollisuus alkaa tavallisesti sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää 7, ja päättyy lapsen joko suoritettua perusopetuksen oppimäärän tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Lähes kaikki lapset Suomessa ovat käyneet perusopetuksen, jota Suomessa tarjoaa noin 3200 peruskoulua. Oppilaalla on oikeus saada koulupäivänsä aikana maksutta täysipainoinen ateria sekä koulukuljetus, johon tosin vaaditaan tietyt edellytykset, kuten viisi kilometriä ylittävä koulumatka tai koulumatkan vaikeus tai vaarallisuus.
Perusopetuksen jälkeinen opiskelu ei kasvata kouluttautumisen kustannuksia merkittävästi
Perusopetuksen vaatiman oppimäärän suoritettuaan hakeudutaan joko ammatilliseen koulutukseen tai yleissivistävään lukiokoulutukseen. Usein lukioon hakeutuvat oppilaat, jotka joko vielä miettivät tulevaisuuden tavoitteitaan tai ovat aikeis sa hakeutua korkeakouluasteelle tai yliopistoon. Lukion päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto, joka ei anna ammatillisia valmiuksia, mutta valmistaa opiskelijan kohtaamaan korkeakoulujen ja yliopistojen pääsyvaatimukset.
Ammatillinen tutkinto tuo opiskelijalle alan perustaidot, joiden myötä opiskelija voi jo hakeutua alansa töihin. Ammatillinen koulutus on hyvin käytännönläheistä ja usein osa koulutuksesta suoritetaankin työelämässä. Ammatillisen perustutkinnon jälkeen voi joko suunnata korkeakouluun tai yliopistoon tai kouluttautua ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin, jotka syventävät opiskelijan jo hankkimaa ammatillista perusosaamista.
Ammatillinen ja lukiokoulutus ovat pääosin maksuttomia koulutuksia. Useimmiten opiskelijan on kustannettava vain oppimateriaalit ja tarvitsevansa tarvikkeet.
Opiskelun suurimmat kulut syntyvät, kun opiskelija muuttaa kotoaan
Käytännössä opiskelijalle syntyy opiskelusta aiheutuvia tai siihen rinnastettavia kuluja vasta hänen muuttaessaan kotoaan opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kela tarjoaa kulujen kattamiseksi opiskelijoille opintotukea, joka koostuu opintorahasta ja opintolainan valtiontakauksesta.
Useimmiten asuminen omakustanteisesti opiskelupaikkakunnalla vaatii opintotuen ja / tai osa-aikatyön. Tosin tulojen määrä on rajattu hyvin tarkoin, jotta opiskelija voi nostaa myös opintotukea. Opiskelija voi työskennellä verokortillisena työntekijänä tai esimerkiksi toiminimellä, jolloin opiskelija laskuttaa palkkansa työnantajaltaan ja saa samalla vaivattomasti kokemusta yrittäjyydestä. Eri pankit ja rahoituslaitokset kuten Frilansfinans.fi tarjoavat edullisia ja helppokäyttöisiä laskutuspalveluita, jolloin opiskelija voi keskittyä opiskelun ja työn suorittamiseen.
Suomessa suurimman kynnyksen jatko-opiskelulle ei siis muodosta opiskelun kustannusmaailma, vaan oheiskulut, jotka syntyvät muutosta pois kotoa sekä tasapainoilusta eri tukirahojen ja työmahdollisuuksien parissa. Saavuttaakseen hyvät opintosuoritukset opiskelijan on opittava myös kestämään itsenäistymisen paine ja kevyt tulorakenne, mutta itse opiskelun kustannukset eivät haasta kouluttautumista.